Kun joku ilmaisi avoimesti pettymyksensä itseensä ryhmässä, se konkreettisesti pysäytti kurssitoverit: "Jähmetyin sanoistasi...". Asioita ei jätetty kuitenkaan sikseen, vaan tukea ryhtyi pian löytymään: "Olemme ihan jokainen itsessämme mahdottomia tekemään yhtään mitään. Niin sen pitää ollakin... Saat levätä Herralle kelvollisena sellaisenaan." ja "Olet rakas, rukoilen puolestasi."
 |
| "Kiitos niin paljon. On todella helpottavaa kun voi laittaa rehellisen rukouspyynnön eikä mitään epämääraista 'Jumala tietää...' vaan saan sanoa ahdistukseni uskon sisarille ja veljille sellaisena kuin se on. Kiitos Isälle tästä ihmeellisestä ryhmästä." |
Kurssin edetessä alkoi ilmaantua toisenlaisia rukouspyyntöjä. Moni kurssilainen oli saanut johtaa elinpiiriläisiään uskoon ja ryhtynyt opetuslapseuttamaan heitä. Tästä seurasi uudenlaisia elämän haasteita ja huolia - vastasyntyneet vaativat runsasta huolenpitoa: "Pyydän rukousta ---:n puolesta, " ja "Muistakaa ---:a." ja "Hätärukous ---:n puolesta!". Rukousyhteys toi myös voittoja "Kiitos rukouksista, voitto saatiin."
Rukouspyyntöjä ja huolia enemmän viestiketjussa on emojeja rukoilevista käsistä ja erilaisia sydämiä kertomassa toisten puolesta rukoilemisen määrästä ja siitä valtavasta rakkaudesta millä Jumala meidät toisiimme yhdisti. En edes tiennyt, että WhatsAppissa on niin paljon erilaisia sydämiä.
Oikeastaan kurssin seniori puki koko ryhmän hengen sanoiksi viestissään: "Aatelkaa! Me olemme ystäviä ja auttajia toinen toisillemme. Emmekä irrota otettamme kenestäkään. Me riemuitsemme vielä yhdessä Taivaassakin!". Tämä riemuitseminen on toteutumassa ainakin maan päällä, kun suunnittelemme kurssilaisten kanssa yhteistä reissua Jyväskylän evankelistapäiville.
Kurssilla saimme kokea todellista uskovien yhteyttä. Moni sanoikin, ettei ole ikinä sellaista kokenut. Mutta kaikkien pitäisi kokea.
