 |
| Lahden kristillisen koulun rehtori Aleksi Rinne. |
Olen oppinut muutaman tärkeän asian xee kurssin ja myöhemmin tiimiinvetämisen aikana. Tärkein oivallus: evankeliointia ei tapahdu töissäkäynnin, lasten kuskaamisen ja muun muun elämän “päälle”. Tuolla asennoitumisella tänään ei ole aikaa todistamiselle sen enempää kuin huomenna tai ensi elokuussa.
Elämäntapa - arjen kohtaamisten tarkastelu uudessa valossa - tuo sensijaan ylenpalttisesti tilaisuuksia ja aikaa jää evankelionnin lisäksi myös muiden varustamiselle. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Olin työreissulla yläkouluikäisten salibandyturnauksessa ja loin yhteyttä toisen kaupungin joukkueen huoltajan kanssa. Löysin tilaisuuden todistaa uskostani hänelle pelien välissä. Samoin löysin työpaikallani kahdenkeskisen hetken aiemman siivoojamme kanssa. Sain jaettua evankeliumin aina ratkaisun äärelle asti. Kerran eräällä lääkärikäynnillä lääkäri johdatti itse minut todistamaan. Ja minähän todistin.
Evankelioidessani elämäntapanani käyttämäni aika ei ole pois lapsiltani tai vaimoltani, koska olisin ollut noissa tilanteissa saman ajan muutenkin. Xee on avannut silmäni noille mahdollisuuksille, antanut rohkeuden ottaa kuuliaisuuden askelia ja yllättäen juuri nuo arjen tilanteet muuttuvat jännitystä ja merkityksellisyyttä tihkuviksi makupaloiksi Jeesuksen lupaamasta yltäkylläisestä elämästä. Jeesus todella kulkee arjessamme ja tekee meistä ihmisten kalastajia.
Opin kurssilaisia seuraamalla, että jokainen oppii XEE -kurssin läpikäytyään todistamaan ja kertomaan evankeliumia siten, että kuulija tajuaa olevansa ratkaisun äärellä. Suuri osa kurssilaisista osoittautuu lisäksi lahjakkaiksi varustamaan omia kavereitaan. Kurssin tarjoama elämäntapamuutos arkipäivän evankelistaksi edellyttää alttiutta ja uskon kuuliaisuuden askelia, joita mikään kurssi ei pysty itsessään aikaansaamaan.
Kaksi kuukautta sitten näin näyn. Mieleeni palasi vuoden 2000 nyrkkeilyn em-kisat, joita olin katsomassa. Juha Ruokola nousi kehään turkkilaista Firat Karagollusta vastaan, mutta turkkilainen ei tullut paikalle. Juhan käsi nostettiin luovutusvoiton merkiksi ilmaan, mutta vasta sen jälkeen kun kehätuomari oli ensin tarkistanut hänen olevan varusteidensa puolesta valmis otteluun.
Tajusin, että tuo sama tapahtuu joka päivä Jeesuksen seuraajan elämässä. Vastassamme on paha ja käytössämme on Efesolaiskirjeen kuvaama hengellinen taisteluvarustus. Paholainen on aina valmistautuneena kehässä, mutta kovin monesti valitsen nousemasta sinne itse. Jätän avaamasta suuni, luomasta yhteyttä ja vastaamatta mihin toivoni perustuu. Unohdan, että meillä on Sana, joka ei palaa tyhjänä takaisin. Meillä on evankeliumi, jonka kuultuaan kohtaamillani ihmisillä on mahdollisuus suostua sovintoon Jumalan kanssa.
