Moi. Olen Jari-Jukka Aalto. Ylitin puolenvälin 100 vuoteen kaksi vuotta sitten. Suurimmat aarteeni ovat läheiseni ja ystäväni. Ensimmäisten lisäksi omistan kaksi muutakin aarretta, tyytyväisyyden ja hengissä olevan ”sisäinen lapseni”. Ne ovat kovaa valuttaa keski-ikäistä vainoavan kyynisyyden keskellä.
Joskus 90-luvun lopussa, kun EE rantautui Suomeen, osallistuin kurssille. Tämän jälkeen toimin joitakin kertoja ryhmän vetäjänä ja muutaman koulutuksenkin vedin. Toni Linjaman aloitellessa kokopäiväisenä alan hommia, hän pyysi minua kannattajakseen. Saunan lauteilla kiukaan suhistessa hän juhlallisesti kertoi, että olisin Suomen ensimmäinen kannattaja EE-työssä, jos nyt lähtisin messiin. Myyntipuheesta vakuuttuneena lähdin kannattajaksi EE-työlle ja Tonille.
Vuodet rullasivat eteenpäin ja minä laitoin euroja EE-kassaan…ja toisinaan unohdin laitaa. Muuten sillä rintamalohkolla ei minun osaltani tapahtunut mitään, siis ei yhtään mitään.
Kunnes tänä keväänä (2018) tuli yllättävä puhelu…
”Terve JJ”: Toni aloitti puhelun, jonka seurauksia en vielä tuolloin arvannut. Tuosta puhelusta meni reilu kuukausi, niin löysin itseni XEE: hallituksesta ja johtajuuskouluttajana XEE:n työntekijöille – uusia ystäviä omistavana ja heitä palvelevana.
Olen XEE:n käytännöistä melko kirkkaasti vielä pihalla, joten oppiakseni, olen hallitustyöskentelyssä opetellut pitämään enemmän korvia auki kuin suutani. Huomaan, että hallituksessa istuu suurisydämisiä ja sitoutuneita ihmisiä.
Olen saanut viettää muutamana päivänä johtajuuden merkeissä XEE:n työntekijöiden kanssa. Tutkailimme kristityn johtajan perusteita. Kaiken yläpuolella ajatus, että emme ole kokoontuneet vain oppimaan uutta, vaan suostumaan muutokseen. Huomaan, että XEE-työntekijätiimin jäsenet ovat sitoutuneita. Heillä on hienot sydämen asenteet, sekä kykyä tunnistaa ja tunnustaa kehitystarpeensa. Asialle löytyy hieno teologinen termi ja se on nöyryys.
Näen Suomen XEE-työntekijätiimin pienenä ihmeenä! Meidän maassamme on kuusi ihmistä, jotka tekevät osa- tai kokoaikaisena XEE-työtä! Tässä kohden haluan antaa Tonille, Suomen XEE-työn vetäjälle, kiitosta. Aina ei latu ole hänelle ollut alamäkinen. Välillä on tullut nuoskalunta tuulen kanssa naamalle ja toisinaan on koko latu hävinnyt alta.
Näen Suomen XEE:n tulevaisuuden hienona…kun sen tähtäyspiste on Jumalan valtakunnassa. Johtajuudella on tässäkin lopullinen vastuu. Sen mukana kaikki kasvaa tai kaatuu. Näen XEE työntekijöiden (johtajien) tekemien valintojen seurauksena ehdottomasti kasvun. Kasvu, joka tulee vastuun kantamisesta, kuuliaisuudesta Jumalan valtakunnalle sekä Jumalan siunauksesta.
Rentoa kesän jatkoa XEE-porukoille.
